Saturday, February 16, 2013

Sirlig.dk


Työttömän arki on näköjään sitä, että panikoi, stressaa ja murehtii. Kaikki kommentoivat samalla lailla, että "kyllä se työ sieltä vielä löytyy, usko pois." Mitä jos ei löydy? 

On supervaikeaa todistaa pelkällä hakemuksella, että kyllä mä sitä norjaa osaan puhua ihan hyvin. Puhelimessa saan kuulla, että kielitaito on hyvä, mutta sitten sähköpostiin pamahtaa kuitenkin ne vakiolauseet siitä miten en tällä kertaa päässyt hakuprosessissa eteenpäin. Kummallisin tapaus sattui Kristiansandin Adeccossa, jossa olin viime viikolla haastattelussa. Haastattelija kommentoi, että puhun tosi hyvin norjaa eikä ole mitään ongelmia sen suhteen. Hän oli vastuussa sosiaalialan työpaikoista ja kysyi olenko hakenut toimistohommia heidän kautta - heillä on ollut kuulemma monia paikkoja joihin olisin ollut kokemuksen perusteella erittäin hyvä. Sanoin, että olen hakenut juu, mutta en ole päässyt edes haastatteluun. Siitä yllättyneenä tämä haastattelija lähti keskustelemaan niistä toimistohommista vastaavan henkilön kanssa ja palasi takaisin kertoen, että tämä henkilö haluaa palkata sellaisia jotka asuvat lähempänä Kristiansandia.... Matkaa täältä Kristiansandiin on minuuteissa ehkä 40-45 ja meidän naapureista ja tuttavista monet työskentelevät siellä. Ja sama aika mulla meni seutubussilla Espoosta Helsinkiin. Paikallinen NAV-henkilökunta raivostui, kun kuuli mikä syy mulle oltiin annettu ja sanoivat suoraan, että se on täysi vale eikä oikea syy. Kaikki olivat ihan forbannet, mutta minkäs teet.  

Kieliongelman lisäksi mulla on silloin tällöin nimiongelma. Olen luullut, että Laura on ihan kansainvälinen ja helppo nimi, mutta ei täällä. Ekat minuutit puhelimessa menee siihen, että pitää selittää mikäs nimi se sellainen on ja mistä maasta olen muuttanut. Joinakin päivinä oon ehdottanut Nilsille, että kurvataanko maistraattiin kauppareissulla, jotta hoituis työnhakukin helpommin ;) 

Ongelmista huolimatta miltei joka paikkaan pääsisi kyllä töihin, jos menisin NAVin kautta "praksis"-nimikkeellä. Se tosin tarkottaisi sitä etten saisi mitään palkkaa. Tai sitten pitäisi hakea erillistä avustusta, mitä en saisi sillä en ole ollut tarpeeksi kauan työttömänä. Onkohan tällainen käytäntö myös Suomessa? Tavoitteena on tarjota työttömille kokemusta ja helpompaa tuloa työmarkkinoille. Sen kautta saisi norjalaisen suosittelijan, mutta miten pitkään sitä eläisi vapaaehtoistyöllä maailman rikkaimpiin maihin kuuluvassa valtiossa?
_ _ _ _

Työnhaun sivussa sitä ehtii välillä surffailemaan netissä ja etsimään kaikkea kivaa mitä voisi hankkia kotiin sitten kun tilille pamahtaa asia nimeltä palk-ka. Näitä en jäänyt vaan miettimään vaan tilasin ne heti itselleni. Pilvitaulun olisin voinut ottaa vaikka vielä suurempana, se on tosi söötti livenä.

kaikki kuvat + tuotteet: sirlig.dk









12 comments:

  1. Tuo työnhakukuvio on niin tuttu... Täällä Oslon seudulla on jatkuvasti auki paikkoja, johon minä monivuotisen kokemukseni perusteella olisin hyvinkin pätevä. Niihin paikkoihin olen lähettänyt ison kasan hakemuksia viimeisten kolmen vuoden aikana. Saldo: yksi työhaastattelu. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että ongelmani on ulkomaalaisuus ja sen myötä mm. norjalaisen verkoston puute. Olen työskennellyt (en oman alan töissä) norjaksi kesästä 2010, joten kielitaidon puutteeseenkaan ei voi enää vedota. Kielitaidosta tosin ei ole dokumenttia, mutta työpaikoista puhelimessa kysellessä yleensä todetaan, että puhun norjaa ihan hyvin - eli se tulee todennettua tällä tavalla.
    Oletko muuten ajatellut suorittaa kielikoetta? Vai oletko jo suorittanut? Suht äskettäin Norjaan muuttaneelle työnhakijalle siitä voisi olla hyötyä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Heli kommentista, olipa jotenkin lohduttavaa kuulla samanlaisia kokemuksia. Mä olenkin nyt alkanut etsiä melkein mitä tahansa työtä, siivoushommia myöten. Joskus tulee päiviä, jolloin kiroaa että eikö mun kokemuksella tai koulutuksella ole mitään arvoa. Mutta yritän miettiä, että ei se työ ole elämän tärkein asia.
      Suoritin Norskpröve3:n tammikuun lopussa ja siitä pitäisi tulla tulokset maaliskuussa. Pitää toivoa, että saisin hyvät arvosanat ja että se toimisi jonkinlaisena vakuutena kielitaidosta. Bergenstest olisi seuraava etappi, mutta en tiedä haluanko maksaa siitä noin 3000kruunua.
      Hei oletko muuten työnhaun lomassa huomannut, että monilla eri rekrytointifirmoilla on usein täysin samoja paikkoja auki? Olen miettinyt, että onko samanlaisia avoimia töitä niin paljon vai palkkaavatko firmat useita tahoja etsimään oikeaa tekijää?

      Delete
    2. Olen kyllä joskus pannut merkille, että samaa paikkaa kaupataan useamman firman voimin. En osaa sanoa miksi, kun rekryfirmat sitten kuitenkin käyttävät samanlaisia keinoja sen oikean ihmisen löytämiseksi.
      Onko teillä päin töitä, joihin haetaan suomenkielentaitoista? Niihin ei varmaan ole niin paljon hakijoita. Minun työni on nimenomaan sellainen, ja sain silloin aikoinaan käsityksen, että kyselijöitä ei ollut kovin paljon ollut. Jos sellaisia tulee vastaan, kannattaa varmasti ottaa yhteyttä vaikka kaikki muut pätevyysvaatimukset tai -toivomukset eivät osuisi kohdalleen.

      Delete
    3. En ole nähnyt täällä yhtään suomi-ilmoitusta. Erään ilmoituksen löysin ja se olisi vastannut täysin koulutustanikin, mutta sijainti oli Oslossa eli aivan väärä. Pitää vaan toivoa, että jotain ilmestyy :)

      Delete
  2. Ai siellä painitaan ihan samojen ongelmien kanssa kuin täällä.
    Ei voi muuta kuin toivottaa Tsemppiä!!! Ei taida maistraatissa käyminenkään auttaa vai mitä Heli;)
    toivotaan, että kaikki kääntyy parhain päin. Kummallekin.. tai siis meille kaikille.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eihän se sukunimen vaihto kaikkia ongelmia ratkaissut, kun etunimi vielä paljastaa ulkomaalaisuuden. Ehkä kuitenkin norjalainen puoliso osoittaa hyvää integroitumista maahan ;)

      Delete
    2. No joo, jätetään toi maistraatti-kortti vielä käyttämättä ;)

      Delete
  3. Moi Laura! Eksyin tänne luettuani kommenttisi Ensilunta-blogissa ja ajattelin että kerrankin laitan kommentin. Kiva blogi! Olen itse Helsingistä ja asun Skienissä norjalaisen mieheni kanssa (en vaihtanut sukunimeä, oli varmaan virhe:)), joten lueskelen innolla toisten norjan-suomalaisten blogeja. Kovin ovat samankaltaisia munkin ajatukset muutosta ja täällä asumisesta. Toisaalta olen asunut Norjassa jo melkein 3 vuotta - en yhteen menoon, mieheni kanssa asuttiin myös Helsingissä vuoden. Mutta nyt ollaan siis täällä mieheni perheen lähellä ja viihtyminen on välillä tosi helppoa ja toisinaan tosi vaikeeta. Työnhaku oli minullekin tosi stressaavaa (vaikka mulla on ruotsi äidinkielenä ja kielen kanssa siinä suhteessa helpompaa niin koin usein myös itseni "tosi ulkomaalaiseksi"), nyt olen kuitenkin saanut työpaikan, mutta en minäkään omalta alalta. Hakeminen ei ole helppoa, toivotan paljon voimia!
    T,
    Sandra

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kun kommentoit Sandra :) Eikö olekin aika vuoristorataa koko sopeutuminen? Itse en osannut odottaa, että jotkut päivät ovat niin yksinäisiä. Onneksi on netti ja suomea puhuva koira. :) Työnhaku tekee olon kyllä todella ulkomaalaiseksi - ihan kuin olisin muuttanut toiselle puolelle maapalloa. Kiitos kannustuksessa + toivotaan että tärppää ja pian :)
      Hauskaa viikkoa Skieniin!

      Delete
    2. Hahaha... Mulla on kaksi suomenkielistä kissaa :D

      Delete
  4. Hei,
    Samoja vaikeuksia oli minullakin aluksi. Hain ahkerasti töitä ja petyin kerta toisensa jälkeen. Kyllähän siinä on kärsivällisyys koetuksella ja mieli maassa, kun kokee jopa ihan suoranaista "vääryyttä" työtä hakiessa. Itselleni vastattiin kerran, että: " vi ønsker kun seriøse søknader" ja olin aivan sanaton. Työkokemukseni Suomesta on telakan johdon sihteerniä ja hain sihteerin sijaisuutta paikallisessa firmassa. Nykyään minulla on norjalainen sukunimi, eikä puheestani välttämättä heti kuule, että olen ulkomaalainen, joten kaikki on ollut helpompaa. Itse päädyin aloittamaan työelämäni Norjassa päivåakodissa ja opin ainakin kielen nopeasti ja hyvin. Koetahan vain jaksaa ja ajatella, että se oikea paikka osuu vielä kohdalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No jopas oli vastaus minkä sait! Mulle ei ole sattunut muita kummajaisia kohdalle kuin tuohon asuinpaikkaan vetoaminen. Minäkin työskentelin Suomessa monta vuotta sihteeri/assarihommissa, mutta olisi jälkiviisaana pitänyt valita jokin konkreettisempi ammatti. Ehkä mun pitäisi yrittää päästä eroon piikkikammosta ja kouluttautua sairaanhoitajaksi. No, en heitä kirvestä kaivoon - vielä :)
      Me oltiin muuten viikonloppuna Stavangerissa ja ihastuin kaupunkiin - ihanat mukulakivet ja sokkeloiset kujat! :)

      Delete

Sweet of you to drop a line or two. Have a sunny day :)