Saturday, January 5, 2013

naapurisopua

Naapurit oli meillä tänään kylässä. Nuo sosiaaliset tilanteet menee mulla yleensä saman kaavan mukaan:

Aluksi olen hermostunut, että mitenkäs nyt tämän kielen kanssa. Osaankohan puhua tai ymmärränköhän muiden puhetta.
Jonkin ajan kuluttua kaikki on ok ja puhun ilman ongelmia. Saatan heittää jopa vitsin!
Jossain vaiheessa aiheet vaikeutuvat ja putoan kelkasta.
Alan manailemaan mielessäni miksi en ole lukenut enemmän, opiskellut enemmän, oppinut enemmän!
Sitten haluan kertoa jotain, mutta pyydän Nilsiä kertomaan jutun puolestani. Nils-pirulainen ei suostu - ei koskaan.
Selitän asian ja tuntuu kuin änkyttäisin miljoona vuotta samaa juttua + hun/han -sanat menee ihan sekaisin. 
Lopuksi tuntuu kuin kaikki ajattelisivat, että "Voi tuota, jolla kestää niin kauan kertoa asioita."

Takana on kuitenkin kiva ilta, panikoimisesta huolimatta. Naapurin rouva tekee yövuoroja ja on paljon päivisin yksin kotona. Sain taas kerran kuulla, että olen milloin vain tervetullut käymään. Helsingissä totuin siihen, että toisten luo ei voinut todellakaan mennä noin vaan kylään - ilmoittamatta. Ja jos joskus harvoin oma ovikelloni soi, se oli tv-lupatarkastaja - eikä sille nyt ainakaan kuulunut avata ovea!
Onko tuo perinteinen suomalainen ajatustyyli vai ihan vaan mun oma huono tapa? Miten vaan, 
nyt on yksi vanha käyttäytymismalli rikottavana eikä auta muuta kuin rohkeasti suunnata kohti naapuritonttia.

Nyt käyn närppimässä loput mudcakesta ja lueskelen lisää Peppiä, jota aloittelin jo eilen. Pepin kantta koristaa eilen otetussa kuvassa shampanjalasillinen, joka hörpittiin mun synttäreiden kunniaksi. :)

Some day you will be old enough to start reading fairy tales again.
C.S. Lewis


5 comments:

  1. Onnea synttäreiden johdosta!

    Nuo useamman ihmisen väliseen keskusteluun liittyvät ongelmat ovat niin tuttuja. Aikaisemmin, kun kielitaitoni oli huonompi, en aina edes jaksanut yrittää seurata. Voin vain lohduttaa, ettäkyllä se siitä, pikku hiljaa...

    Minä olen muuten onnistunut saamaan miehen selittämään puolestani vaikka mitä juttuja omaan kykenemättömyyteeni ja joskus myös vastapuolen ymmärtämishaluttomuuteen vedoten :-P

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos!
      Mullekin tulee noita "en jaksa seurata" vaiheita, mutta ei onneksi enää niin paljon kuin ennen. Onnekas oot kun saat käännösapua ;)

      Delete
  2. Kuulostaa niin tutulta :D. Mulla on vielä sellainen taipumus, että aloitan hyvin kunnianhimoisesti kertomaan jotain vaikeaa juttua, ja kun olen saanut huomion itseeni ja tarinaani, tajuan, että en todellakaan tule selviämään kunnialla maaliin asti...
    Minuakin on täällä houkuteltu kylään jos johonkin, mutta se tuntuu niin kummalliselta Suomen jälkeen. En vain osaa mennä. Toisaalta ahdistaa se, että ei voi pitää esim. kunnon pyjamapäiviä kun koskaan ei tiedä kuka ajaa pihaan ja koputtaa ovelle...ja täällä nämä vielä heräävät niin aikaisin. Eli pitää ollla kahdeksalta vaatteet päällä ja mennä sitten vaatteet päällä uudestaan nukkumaan jos nukuttaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu totta, koskaan ei tiedä kuka tulee ja milloin. Pitäiskin päivittää kotivaatteita hieman paremmaksi :)

      Delete
  3. Ajattelen aivan samoin, ettei kenenkään luokse voi mennä noin vain kylään. Olen ollut täällä kauhuissani, kun naapurin rouva koputtamatta tuli vain kylään.. tai kun miehelläni on tapana mennä taloon sisään koputtamatta. Yritän jarrutella, että hei meille ei sitten kukaan tule koputtamatta ja etukäteen ilmoittaminenkin olisi suotavaa, mutta millä sen naapureilla ilmoittaa. ;)

    ReplyDelete

Sweet of you to drop a line or two. Have a sunny day :)