Sunday, December 30, 2012

rauhallinen joulu

Joulua edeltäneet päivät olivat varmaan yhdet rankimmista pitkästä aikaa ja ne kiteyttivät kaikki viimeisen puolen vuoden aikaiset stressit ja murheet samaan hetkeen. Mentiin ylös ja alas vuoristoradan lailla, mietittiin mikä on tärkeintä ja miksi olla yhdessä. Joskus arki puskee niin voimakkaasti kaiken edelle, että voiton saa väsymys, turhautuneisuus ja epätoivo. On pitänyt miettiä, että mitä kaikkea tässä uhraakaan vain sen takia että saa olla toisen kanssa ilman skype-puheluita tai jo liian tutuksi tullutta 615-lentokenttäbussia.
Se, että yhtäkkiä löytää itsensä äitipuolena uusioperheestä, (pian) vailla töitä, ilman vanhoja harrastuksia - ystävien läsnäolosta puhumattakaan, on vaatinut enemmän yöunia kuin osasin kuvitella. Onko joistakin asioista luopuminen uhrausta vai onko se vain tilan tekemistä uusille, vielä ehkä hieman pelottaville asioille? Ja miten muuttaa asenne positiivisemmaksi, kun tuntuu että niin moni asia harmittaa? Entä mitä jos oma negatiivisuus onkin alkanut kukkia liikaa ympärillä, niin ettei sitä saa enää kitkettyä pois?

Eräs murheita kuunnellut ystäväni toivotti osuvasti rauhallista joulua ja onneksi siitä sellainen sitten tuli. Ahmittiin mätiä, pandan konvehteja ja kirjoja (Camilla Läckbergit on nyt luettu uusinta myöden). Imelletty perunalaatikko meni pilalle ja punajuuret poltin pohjaan (en tiennyt että niinkin voi tapahtua..), mutta masut saatiin kuitenkin täyteen. Niin täyteen, että sivukuva näyttää nyt uhkaavan muhkealta keskivartalon kohdalta. Huomenna siis salille ja uusien spinningkenkien treenaukseen. Ensi viikolla alkaa myös Maurin agility. Ja joululahjaksi saatu ompelukonekin odottelee starttia. :) Uusi vuosi, positiivisempi mieli?

When one door closes another door opens; but we often look so long and so regretfully upon the closed door, that we do not see the ones which open for us.
- Alexander Graham Bell


 Jouluna satoi taas ylenpalttisesti lunta. Kun eka kerros saatiin pois, toinen oli jo paikoillaan.

Ricen kippo janoamassa jouluaamun riisipuuroa

Unohdettiin tähti, mutta onneksi niin. Taidan ensi vuonnakin turvautua nättiin rusettiin.

Joulun lemppariruoka: mäti. Tässä taimenen mätiä Marimekon siirtolapuutarhassa.

Väsynyt koheltaja.

Nilsin isä sai meiltä joulukuusen rasiassa. Herra Viherpeukalo oli mielissään.


2 comments:

  1. Toivottavasti siellä kaikki hyvin ja parempaa alkavaa vuotta! En ole pahemmin kommentoinut, vaikka täällä välillä sun kuulumisia oonkin käynyt kurkkimassa.

    -E

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kaikki on nyt jo paremmin. Myrskyä tyynen edellä vai miten se meni? :) Ihanaa Uutta Vuotta Åboon! Toivottavasti nähtäisiin pian.<3

      Delete

Sweet of you to drop a line or two. Have a sunny day :)