Sunday, November 11, 2012

vilukissa

Sain vihdoin viimein neulottua tuubihuivin valmiiksi. Ensimmäinen neuletyö pitkään aikaan taisi olla jonkinmoinen suttupaperiprojekti. Eikös hienoja onnittelukorttejakin harjoitella aina ekaks jonnekin sanomalehden nurkkaan ja sitten kun teksti on nättiä niin aletaan kirjoittamaan siihen lopulliseen korttiin. Eli seuraavaksi mun pitäis sitten tehdä jotain hiukan hienompaa.

Tuubihuivista tuli hiukan vempula, sillä sitä tehdessä tuijottelin tv:tä tai keskityin muihin juttuihin ja kerrosten välissä unohdin olinko tekemässä nurjaa vai oikeaa. Aluksi en osannut edes lukea edellisestä kerroksesta mitä lajia se oli ja sitten piti vain kokeilla jompaa kumpaa ja katsoa menikö oikein. Hah! Loppuvaiheessa viisastuin ja jälkikin oli hiukan parempaa.

Kaulaan se ei ole vielä päätynyt, sillä talon vilukissa hamstrasi sen itselleen. Maurin pitää aina loikoilla kiinni joko ihmisessä, vaatekasassa tai missä tahansa lämpimässä. Olkoon se sillä hetken lainassa, täällä on meinaan satanut vettä koko viikon eikä pakkasta ole lähimaillakaan. Lunta odotellessa!

ps. vilukissa-sana löytyy myös norjasta: frysepinne!
***
Endelig har jeg strikket mitt tubeskjerfe ferdig. Det var et treningsprosjekt og kanskje neste strikkearbeid er finere. Mauri lånte det og jeg lar han ha den - det har bare regnet her og kanskje vi må vente lenge til frosten og kalde dager. Så imens, god og varm natt til frysepinne-Mauri :) 


Marttojen lankakaupan valikoimaa + vanha villatehdas tässä lähistöllä



1 comment:

  1. Ihana Mauri :) Meilläkin Linus omii kaikki peitot, huovat, taljat jne. ..niin ja meidät ihmisetkin !

    ReplyDelete

Sweet of you to drop a line or two. Have a sunny day :)