Tuesday, November 27, 2012

malerklubb

Mulla on jo pidemmän aikaa ollut hiukan alakuloinen mieli siitä sun tästä. En ole löytänyt töitä, tuntuu etten opi norjaa tarpeeksi nopeasti ja ulkonakin vain sataa. Ja sitten on vielä nuo harrastusmahdollisuudet, joita täällä ei oikein ole. Käsipalloa ja jalkapalloa tai aerobickia löytyisi, mutta ei nyrkkeilyä tai kuviskursseja. Eilen mun onni hyppäsi kuitenkin hieman sivuraiteille, kun bongasin Facebookista, paikallisen turistisivuston sivuilta, että lähikunnassa on paikallisen Malerklubin maanantaitapaaminen. Sinne!

Maalausklubin kokoontuminen oli Mandalin vanhassa putkassa, joka on rakennettu vuonna 1784 ja nykyään suojeltu. Sisällä tunnelma oli kuin vanhassa koulussa puulattioineen ja mustine kamiinoineen. Rakennus on myynnissä, mutta kuka haluaa ostaa vanhan talon, jolle ei voi tehdä mitään ja jossa ei voi edes asua. Ja näettekö kuvassa nuo rappuset? Hui mikä nousu!



Paikalla oli viisi iäkästä naista, jotka kaikki olivat punaista huulipunaa myöden hienoina. Tuli mieleen tyttökullat! Mut otettiin ilolla vastaan ja pöytään katettiin kaffetta ja suklaahyvää (elikäs mokkapaloja). Ympärillä tuoksui öljyvärit ja puulattiat natisivat. Vastailin uteliaisiin kysymyksiin ja kuulin siunailuja siitä "miten sitä nykyaikana voikin noin vaan tavata ihmisiä eri maista ja tuosta vaan muuttaa perässä" ;)

Harmikseni sain kuulla, että kyseessä oli vuoden viimeinen tapaaminen, sillä talvikuukausina putkassa tulee niin kylmä ettei kukaan jaksa kantaa tarpeeksi polttopuita. Oli siis sinänsä onni etten tullut kolkuttelemaan tyhjille tiloille viikkoa myöhemmin. Nyt sitten sovittiin, että nähdään uudestaan helmikuussa ja pääsen ehkä jo aikaisemmin maalaamaan yhden ruotsalaisen Annikan kanssa, joka käy maalaamassa sydäntalvellakin.

Jossain vaiheessa hain Nilsin autosta kurkkaamaan tiloja ja tunnelmaa, ja sillä välin sisällä oltiin laitettu tupakaksi. Kyseessä oli selvästikin enemmän sosiaalinen kuin pelkästään "nyt maalataan" -kokoontuminen ja se sopii mulle, tosin tuohon röökinkatkuun kestää aikansa tottua... Nyt pitäisi sitten alkaa tekemään jotain kotona, jotten mene tuonne täysin ilman ideoita tai hahmotelmia.

Ja ainiin, kaffettelun lomassa mietittiin, että kukakohan putkan loppujen lopuksi ostaa ja tyttökullat haaveilivat rikkaasta vanhemmasta miehestä, joka perustaa paikalle gallerian ja antaa heidän pitää maalaustilan entisellään. Fingers crossed!

kuva täältä

No comments:

Post a Comment

Sweet of you to drop a line or two. Have a sunny day :)